Työpaikkani on lähellä poliisiasemaa. Juuri nyt tuossa pihalla joku sinihaalari naputtelee tekstiviestiä ei-niin-kovin-3G kännykkäänsä. Ehkä se uhkailee niskuroivaa  vasikkaa palvelunestohyökkäyksellä (6 tekstiviestiä minuutissa) jos ei ala informaatiota herua. Njäh, liian raflaavaa. Todennäköisesti vanhempi konstaapeli (Pera) vain kuittasi päällikölle (Pirjo) noutavansa mielellään terveyssiteitä Siwasta kotimatkalla. 

On niin hulppeaa tämä blogittelu, että suollan vielä toisen pökäleen tälle päivälle:

Nimittäin nuo hirvikärpäset alkoivat mietityttämään. Nehän näyttää ihan ulkoavaruuden Alieneilta jos viitsit tarkemmin katsoa ennen kuin liiskaat. Nuo vastenmieliset mulkerot ilmaantuivat kaakkois-Suomeen joskus 60-luvun alussa ja ovat nyt pikku hiljaa edenneet Ouluun asti. Pohjoisempaan eivät varmaan viitsi mennä kun ei siellä ole selviä ihmisiäkään. Minun mielestäni ne ei aikaisemmin purreet, mönkivät vain hiusten sekaan pitämään omaa kivaa. Mutta tänä syksynä joka paskiainen on puraissut heti. Laji on siis selvästi kehittynyt pahempaan suuntaan.

Tästäpä olenkin päätellyt kyseisten pikku vipeltäjien olevan Neuvostoliiton biologisen sodankäynnin yksikön mainio keksintö. 60 -luvun alussa partisaani on vienyt tulitukkuaskissa kaksi runkkaria Imatran valtionhotellin pihalla rehottavaan pelargonia puskaan. Siellä ne on sitten lisääntyneet hullun lailla hiippalakit päässä, ja vain vajaat 50 vuotta myöhemmin on koko maa miehitetty. Nyt olisi aika kypsä tuon pirullisen suunnitelman kakkososalle, eli sotilaalliselle syysinvaasiolle etelä-Suomeen. Suomella on heittää poteroihin 500 000 sotilasta mutta Ryssä on jo soluttanut metsiimme 500 000 000 hirvikärpästä ajamaan pullamössö-armeijamme hulluiksi. Emme saa rintamalle kuin muutaman tuhat karaistuneinta sienestäjämummoamme, jotka toki saattavat pitää hyvän tovin puoliaan itänaapurimme alkoholisoitunutta ja puolikuoliaaksi simputettua pullamössö-armeijaa vastaan, mutta paleltuvat väistämättä tuulipuvuissaan kuoliaaksi viimeistään joulukuussa.

Kuten varmaan jo tajuatte, olisi maamme nyt kypsä nauris poimittavaksi. Vaan tämän sinänsä onnistuneen projektin muistiinpanot on onneksi hukattu samaan paperikoriin jonka pohjalla Karjalan myyntihintalappu jököttää. Projektin henkilöstö taas lienee juonut itsensä hengiltä viimeistään 80-luvun alkuvuosina.  Eli onneksi hyvin suunniteltu on vasta puoliksi tehty.

Aloitan kirjallisen urani jotta joku rahakas kustantaja huomaa nerouteni ja poimii minut tylsästä työelämästä talliinsa hirnumaan. Sitten voinkin erakoitua kymmeneksi vuodeksi kotiini elämään ennakoilla ja alkoholisoitua huolella. Kymmenen vuoden päästä esittelen kustantajalle pinkan kännissä tuhrittuja Post-It lappuja maanisesti hihittäen. Tekstiviestiromaani on jo, Post-It on retroa ja siis varmasti kova sana. Hieno pitkän tähtäimen suunnitelma, vaan parempaakaan en tähän hätään keksi. Kirjoittajalla ehkä kuitenkin pitäisi olla joku visio tai näkemys tai sanottavaa? En anna sen häiritä.

Pään aukomisesta tuli mieleeni että auoin vähän aikaa sitten elektronisesti päätäni kansankirkollemme. Sijoitin 15 sekuntia aikaani täyttääkseni lomakkeen jolla erosin kirkosta. Tuntipalkka tuolle 15 sekunnin rankalle työlle tulee olemaan kohtuullinen, monta sataa euroa vuodessa. Helppoa rahaa, Jumal' auttoi. Onkohan muuten missään tehty tutkimusta siitä, eroavatko ateistien ja uskovaisten älykkyysosamäärien keskiarvot merkittävästi toisistaan? Ei ole varmaan uskallettu. Jos olisi tutkittu ja jotain eroa löydetty niin älykästä suunnitteluahan se vaan toki olisi. Kun karitsa märehtii ruohoa on liiasta aivokapasiteetista vain harmia.

Kumma juttu tämä luomistarve. Olen kirjoitellut nettiin sekä runoja että romaania, lopputulos on ollut kammottavaa sontaa, kuten varmasti tämä blogikin. Mikä pistää lahjattoman tunarin suoltamaan ankeaa paskaa verkkoon josta sitä ei edes lueta? Liika vapaa-aika työajalla yhdistettynä lievään persoonallisuushäiriöön, oletan. Tohtori Livingstone.