Aloitan kirjallisen urani jotta joku rahakas kustantaja huomaa nerouteni ja poimii minut tylsästä työelämästä talliinsa hirnumaan. Sitten voinkin erakoitua kymmeneksi vuodeksi kotiini elämään ennakoilla ja alkoholisoitua huolella. Kymmenen vuoden päästä esittelen kustantajalle pinkan kännissä tuhrittuja Post-It lappuja maanisesti hihittäen. Tekstiviestiromaani on jo, Post-It on retroa ja siis varmasti kova sana. Hieno pitkän tähtäimen suunnitelma, vaan parempaakaan en tähän hätään keksi. Kirjoittajalla ehkä kuitenkin pitäisi olla joku visio tai näkemys tai sanottavaa? En anna sen häiritä.

Pään aukomisesta tuli mieleeni että auoin vähän aikaa sitten elektronisesti päätäni kansankirkollemme. Sijoitin 15 sekuntia aikaani täyttääkseni lomakkeen jolla erosin kirkosta. Tuntipalkka tuolle 15 sekunnin rankalle työlle tulee olemaan kohtuullinen, monta sataa euroa vuodessa. Helppoa rahaa, Jumal' auttoi. Onkohan muuten missään tehty tutkimusta siitä, eroavatko ateistien ja uskovaisten älykkyysosamäärien keskiarvot merkittävästi toisistaan? Ei ole varmaan uskallettu. Jos olisi tutkittu ja jotain eroa löydetty niin älykästä suunnitteluahan se vaan toki olisi. Kun karitsa märehtii ruohoa on liiasta aivokapasiteetista vain harmia.

Kumma juttu tämä luomistarve. Olen kirjoitellut nettiin sekä runoja että romaania, lopputulos on ollut kammottavaa sontaa, kuten varmasti tämä blogikin. Mikä pistää lahjattoman tunarin suoltamaan ankeaa paskaa verkkoon josta sitä ei edes lueta? Liika vapaa-aika työajalla yhdistettynä lievään persoonallisuushäiriöön, oletan. Tohtori Livingstone.